Niin kai sitä joskus vois syödä

Tulipahan dieetti vedettyä läpi ja sillä katosi muutama kilo (nestettä varmaan suurimmaksi osaksi koska mulle oli sitä jostain syystä pakkaantunut), nyt on käynyt niin hassusti etten ole muistanut syödä.

Saattaa mennä koko päivä niin että vasta illalla tajuan että hetki pieni, mä en ole muistanut syödä yhtään mitään. Nälkä ei ole mutta sit sitä pakottaa itsensä syömään edes illalla. Eilen en syönyt kyllä yhtään mitään, tänään varmaan pitäis ettei pumppu leikkaa kiinni kuin ruostunut leikkuupuimuri. Siltä se nimittäin tuntuu kun on allerginen reaktio päällä ja nenä vuotaa kuin seula eikä jaksa tehdä enää mitään, ei liikkua, ei tanssia, ei heilua. Jos hyppisin niin varmaan oksentaisin ja pyörtyisin.

Mä luulen että noi CLA kapselit toimii koska kroppa näyttää paljon kiinteemmältä, ainakin tää vatsan seutu. Ei oo päkkiä vielä mutta kyllä se varmasti tulee jos söis prodee ja tekis vaan.

Katoin peiliin tänään ja tykkäsin. Harvinaista herkkua.

Alkoholia, painia ja dieetin alku

Siis hahaha kyllä, kuinka kauan sitä jaksoi olla ilman sitä helvetin viinaa? Ei tarvittu kuin yksi puhelu ja tää lähti kesken duunin alkoon ja sitten kaverin luokse muka siemastelee. Et eihän sitä nyt ainakaan baariin jaksa lähteä mutta ei se haittaa jos vähän istuu iltaa. Lopputuloksena aivan tajuton känni ja leikkipainiottelu joka päätyi sit ei niin leikkiin. Ja kun sieltä lähti ei voinut olla menemättä toiselle kaverille joka oli jatkamassa omaa hyvin alkanutta putkea aamusella. Tottakai sielläkin piti käydä ja palata kotiin joskus aamupäivästä. Mitä vittua? Huhhuh.

Sitten tuli taas todellisuus vastaan kun katsoi vaakaa ja koetti kitistää itseään niihin vaatteisiin joissa olin pari vuotta sitten. Oooh, olinko mä niin pieni? Muistelen sitä haikeudella ja katson itseäni peilistä. Ne kaikki sanoo että on just hyvä. Miksi mä sitten näen vain sitä ihraa vähän joka paikassa? Et pitää tätä nyt kiinteyttää ainakin. Kuivattaa ehkä vähän. Jos jois valkoviiniä muutamat lasilliset joka päivä ja vetäis dieetin päälle niin kroppa kuivuis. Mut eihän se pysyvää ole.

 Joka tapauksessa järkyttyneenä tästä elämän ja kropan vääryydestä päätin aloittaa dieetin ja pakkohan siihen olis ostaa tarvikkeet keskellä yötä. Kaalia, purjoa, selleriä, kuorittuja tomaatteja...ja keskellä yötä alkoi keiton kokkaaminen jota piti tietenkin maistella muutamat lautaselliset silloin yöllä.

 Nukuin sitten helvetin huonosti ja heräsin aamulla ennen kuutta siihen että oli pakko päästä vessaan -keitto vissiin potkii ihan hyvin.
Aamulla lähdin ennen miehen töihin lähtöä kävleylle ja jaksoin täpinöidä siellä noin puolitoista tuntia. Sit takas kotiin ja proteiinia eli tunaa miksattuna raejuustoon ja currya sekaan. Sit taas lisää keittoa ja CLA tabuja napaan Nesteminin kanssa. Vilkaisen peiliin. Tänään sä ämmä jumalauta vedät koko päivän aerobista. KOKO PÄIVÄN.
---

CLA ( konjugoitu linolihappo) + kromi

Polttaa rasvaa tehokkaasti
* Vähentää kehon rasvaprosenttia
* Kiinteyttää vartaloa
* Hillitsee makeannälkää

Konjugoitu linolihappo eli CLA (Conjugated Linolic Acid) on monityydyttymätön rasvahappo, joka on tärkeä mm. lihasten kasvulle ja rasva-aineenvaihdunnalle. CLA on luonnollinen aine, jota saadaan pieniä määriä esim. lihasta ja maitotuotteista.

Konjugoitu linolihappo (CLA)
Estää rasvan varastoitumista elimistöön ja edesauttaa rasvojen polttamista
Lisää kiinteää lihasmassaa ja alentaa kehon rasvaprosenttia
On vahva antioksidantti, joka vahvistaa immuunivastetta ja auttaa vähentämään tulehdusriskiä.

NESTEMIN
Nestemin on tehokas apu turvotuksen poistoon ja painonpudotukseen. Riippakoivun, nokkosen ja peltokortteen vahva yhteisvaikutus antaa hyvän alun laihdutuskuurille tai pidempiaikaiseen painontarkkailuun sekä poistaa tehokkaasti suolaisen ja rasvaisen ruoan sitomaa ylimääräistä nestettä. Nesteminiin on lisätty magnesiumia ja kaliumia, jotta solujen elektrolyyttitasapaino säilyy laihdutuksenkin aikana.

Skarppaaminen

Karkasin auton ikkunasta liikennevaloissa. En edes tuntenut niitä tyyppejä, eikä ne pysäyttänyt autoa kun käskin ja ne oli laittanut ovet lukkoon. Voi vittu. Se on pakko lopettaa ryyppääminen, tää on jo ihan naurettavaa.  Reidessä on meiletön kaunis mustelma, en ole ikinä saanut tuollaista -toisaalta en ole ikinä karannut autosta ja varsinkaan sellaisella tohinalla. Kerroin miehelleni mitä oli tapahtunut ja tottakai se oli ihan järkyttynyt mun toiminnasta. Et miks mä sekoilen niin paljon, eikö vois jo skarppaa. Totta. Niin helevetin totta. Skarppaa.

Kaiken lisäksi en ole taaskaan yhtään tyytyväinen saavutukseeni joka on -ei mitään. Ton ryyppämisen takia mä nyt olen tähän painoon jämähtänyt enkä voi sietää sitä. Mä en vaan suostu olemaan tällainen ihrainen elukka, täytyy palata vahtimiseen ja kurittamiseen. Joku sanoi että kaikki tarvii rajoja, koska rajat on rakkautta. Et myös aikuiset tarvii rajoja, mut niitä ei voi asettaa kukaan muu kuin itse. Mun rajat ei taida ihan olla rakkautta -tai ehkä ne on, mut vaan jotenkin vääristyneenä.

Jos skarppais ja etsis töitä, edes osa-aikaista. Sais rytmiä tähän koneistoon ja ehkä tulis tehtyä muutakin kuin telottua itseensä ihan koko ajan. Alkaa vituttamaan nämä mustelmat ja vekit jota tulee harva se päivä.

Miten sitä voikin olla näin itsetuhoinen kakara. En leikkaa, en viillä, torpedoin muuten kaiken ja asetan itseni vaaratilanteisiin sillä että väitän etten välitä. Että pitäähän elämä elää. Ja silti tietää et jos elää näin, kuolee.

Tän hetkinen peruskulutus ja ei tuu täyteen....

Peruskulutus on siis noin 1500 vähän molemmin puolin. Ja koska tänään liikuin niin kulutus on 2172.
kello on kaksi ja syömiset on tuonu 790kaloria. hiilareita 57g, rasvoja 39g ja protskua 59g.
mitä se meinaa? sitä että mä olen nyt jo niin ähky että on paha olo tosta wokista enkä todellakaan pysty enää syömään yhtään mitään.janottaa. Ja että tarttis saada proteiinia ja hyviä rasvoja lisää.ja että mä en jaksais kytätä.
tai siis että mun pitäis kytätä vähän tarkemmin, tsekkaa ravintoarvot tarkasti mut oon liian väsynyt.

varmaan tarttis vitamiineja.

Syömisestä tuli niin paska olo (fyysisesti) että tekis mieli mennä oksentaa. olikohan se kanajauheliha pilaantunutta...en enää syö ikinä broikkujauhelihaa, jotain hirveetä sontaa siinäkin on.
Epäileväinen olo. Hörppään vettä, nappaan nesteenpoistolääkkeitä. Asetan kahvikupin huulilleni ja mietin miten paljon ihmiset sairastuvat kananlihasta. Mutta en minä, ainakaan tämän jälkeen, en syö sitä enää.

Tyhmyys on hyvä syy kävellä & laihoja mimmejä

Uaah, kyllä! Eilen otin kuppia mut tällä kertaa en edes aikonut tyhjentää nuppia nolliin, otin pari drinkkiä frendin partsilla ja muisteltiin aikoja kun oltiin ihan penskoja vielä ja jaksettiin bilettää kuin hullut.Ja siis vieläpä niin että oli oikeasti aina hauskaakin.
No, kotiin lähtiessäni jättäydyin tahallani viimeisestä mahdollisesta bussista, niitähän ei koskaan viikolla kulje mitenkään turhan usein muutenkaan. Olisin tietenkin voinut jäädä yöksi ystävälleni mutta enhän mä tietenkään voinut ihan vain sen takia, että halusin olla typerä. Niinpä lähdin frendin mentyä nukkumaan.
Kävelin siellä sun täällä, sen enempää miettimättä ja neljä tuntia myöhemmin tulin kotiin, halasin meistä ja toivotin sille hyvää työpäivää. Lupasin kokata itselleni ruokaa ja menin keittiöön kolistelemaan kattiloita kun se lähti. ovi kävi, tuijotin kattilaa, ei tehnyt enää mieli ruokaa. Tänään mun pää on tätä mieltä:

.

Mimmit ja vatsalihakset

Välillä mä haluaisin olla vaan pieni ja söpö, välillä bulkimpi ja treenata itselleni lihakset. Onhan se niin että mun painosta on aika paljon lihaksia, koska ympärysmitta muuttui vuosdien aikana mut paino juurikaan ei. Ja jos paino putoo, lähtee lihakset.
Täs on taas sellainen fiksaatio et ei sekään voi olla balanssissa mun mielessäni, vaan tottakai tähänkin pitää olla hirveet ristiriidat jotka lähinnä liittyy siihen miten koen itseni NAISENA. En oo ikinä ollut mikään pitkä rotusäärinen, kurvikas nainen isolla N:llä, joka kipattais menemään korkkareissa ja mekossa. Välillä olen miettinyt et sekin ois kiva olla mutta sitten taas tahdon olla pieni. Ja sitten taas tahdon lihakset.Eikä mitään höpö höpö lihaksia vaan näkyvät lihakset. Mulla tää selkeästi liittyy omaan bi-seksuaalisuuteen jossa miehen kanssa ollessa mä haluan olla se pieni, kätevä ja alistuva -naisen kanssa asia menee päinvastoin; mä haluan kieputella mimmiä.
Joka tapauksessa, tänään mulla on sellainen fiilis että haluaisin vaan treenata niin saatanasti. Tiedän et kaikki ei diggaa, mut nyt pläjäytän tähän mimmi-abseja kehiin;

Sitruunaa, nesteenpoistonappuloita, vitullista krapulaa ja pakko-oireita

Huokaus, mitä mä totesinkaan siitä omasta ympyrästäni viime kirjoituksessa....vedin eilen niin paljon viinaa että kuupassa tutisi, heiluin jossain jatkojen jatkoilla ilman miestäni ja muisitikuvat on hatarat omista tekemisistä. Vedin sitten kunnon Tuhkimo-kännit koska kengät oli muovipussissa, rikkinäisinä kylppärissä. Joku oli antanut mulle taksirahaa. Röökii olin polttanut askillisen vaikka enhän mä polta. Sielu hukassa, tyhjänä, viinankatkuisena, rikkinäisen iittalan lasin muodossa lattialla. Ei jumalauta mikä päivä.

Kattelen turvonneita silmiäni ja turpeita krapulahuulia peilistä ja meinaan parahtaa itkuun. Voi vittu mikä possu-sammakko. Rupikonna. Mies on töissä ja päätän kiskoa kannullisen kylmää vettä jossa sitruunaviipaleita ja pari limeviipaletta. Sitrusveden kaveriksi löysin Nestemin pillerit ja luen pakkauksen selkämyksestä;
"Annostus: 2 tablettia 2 kertaa päivässä. Ohjeen mukaista annostusta ei saa ylittää. Liiallisella käytöllä voi olla laksatiivisia vaikutuksia."
Näitähän olen napsinut ennenkin ppitämään nestepöhöt poissa. Tää on vaan yrttiuute-magnesiumtabletti joka sisältää koivunlehti,- nokkos,- ja peltokorteuutetta. Niin ja sitä magnesiumia. Hummmmm....
Eli otan nyt neljä tabua ja iltaa kohden kaksi ja kaksi. Tuplana, olenhan näin pötsönäkin.

Yhtäkkiä havahdun siihen että kellohan on jo noin paljon ja että olenko muistanut syödä mitään. Ja että pitäisikö syödä jos ei ole nälkä? Vilkaisen peiliin ja totean että ei titenkään täydy syödä. Kyllä mä tiedän että mun päässä nää  asiat menee ja pelaa ihan jollain omalla loogiikalla, ihan omassa maailmassa. Että yksi terveyden edellytksiähän on se, ettei syödä mussuta silloin kun ei tarvitse. Jos keho ei sano että se haluaa ruokaa, niin miksi sitten ahdan sitä?

En tiedä onkohan muilla samaa suhdetta ruokaan, siis sellaista että jääkaapilla käyminen tuntuu suurelta rikokselta, ryöväykseltä, huijaamiselta. Että jos olen laskenut syöväni 5 oliivia ja napostelenkin niitä tuplasti, olen käynyt ruokavarkaissa. Onkohan sillä tunteella jotakin sen kanssa tekemistä että muksuna sai aina kuulla että ei saa ravata jääkapilla ja ja kun siellä jotain lapsen mielestä nannaa (nakkeja tms.) sai huutia koska niistä piti valmistaa koko perheelle kastiketta päivän ruokaan -että millainen ruokarosvo ja itsekäs possu on kun ajattelee vain omaa napaa ja syö muiden ruuat. Tai siis, eihän mutsi niin suoraan sanonut mutta se meuhkaaminen oli sen laatuista että siitä tuli aina sellainen fiilis.

Sitä huomaa itsestään kaikkia tällaisia pikkuklikkejä ja tajuaa kuinka monisyinen ja kerroksinen koko tää mun pään parahdus oikein on. Tänään meinasin lähteä karkuun kodistani, ajattelin etten ansaitse elää.
Halusin hypätä parvekkeelta keskellä kirkasta päivää, syödä jollain reseptilääkkeilä itsensä unholaan tai repiä valtimot auki ja pulputa keskelle perheen ruokapöytää, suihkuta kuin teurassika näille seinille joiden vankina tunnen olevani.

Vaik ei ne oo nää seinät. Se on tää mun mieli joka kuristaa mut hengiltä. En mä kuitenkaan lähtenyt, enkä teurastanut mitään tai ketään. Mä rupesin vaan laskemaan;
kalorit, hiilarit, rasvat, kuitua, vitamiineja, proteiinia,.......ja yhtäkkiä, ei mun teekään mieli syödä.